Osaamisvaatimukset ja osaamisen todentaminen vaihtelevat eri toimialoilla – mitä parannettavaa on terveydenhuoltoalalla?

Mitä yhteistä on ympäristönäytteenottajan sertifikaatilla, ensiavun EA1-todistuksella, hygieniapassilla ja työturvallisuuskortilla? Kaikki kuvaavat henkilön ammatillista osaamista. Joissakin ammateissa osaamisen todentaminen on lakisääteistä, ja toisinaan osaamisen todentaminen voi perustua virallisen standardin luomiin hyviin käytänteisiin. Kirjoituksessaan Labqualityn koulutussuunnittelija Miia Kämppi peräänkuuluttaa terveydenhuollon toimintatapojen yhtenäistämistä sekä pohdintaa siitä, millaiset alan työtehtävät vaativat osaamisen todentamista. 

Passit ja sertifikaatit yhtenäistävät osaamisen varmistamista 

Elintarviketoimialan työnantajilla on velvollisuus Elintarvikelain (23/2006) mukaisesi ohjata, kouluttaa ja varmistaa pakkaamattomia, helposti pilaantuvia elintarvikkeita käsittelevien työntekijöiden osaaminen. Työntekijän tulee osoittaa riittävä perusosaaminen elintarvikkeiden turvallisesta käsittelystä ja hygieniasta Ruokaviraston hygieniapassilla.  

Terveydensuojelulaki (763/1994) 20 b § ja 28 a § puolestaan edellyttää vesilaitoksissa, uimahalleissa ja kylpylöissä työskenteleviltä, veden laatuun vaikuttavia toimenpiteitä tekeviltä henkilöiltä vesityökortin suorittamista. Vesityökortin testin kysymyksiä ja testausjärjestelmää ylläpitää Valvira. Ympäristönäytteenottajien osaamisen varmistamiseen on taas olemassa standardiin SFS-EN ISO/IEC 17024 perustuva henkilösertifiointi. Sertifikaatin omaava henkilö on osoittanut täyttävänsä sertifiointijärjestelmän näytteenottotoimintaan liittyvän tieto- ja taitotason.  

Terveydenhuoltoalalla on käytössä lääkehoidon osaamisen osalta oma prosessi osaamisen varmistamiseen: LOVe (Lääkehoidon osaaminen verkossa) -koulutuksessa täydennetään ensin tietovarastoa teorian opiskelulla ja lopuksi suoritetaan tentti. Koulutus perustuu Sosiaali- ja terveysministeriön Turvallinen lääkehoito -oppaaseen. Oppaan tarkoituksena on yhtenäistää laadukkaan lääkehoidon toimintatapoja ja määrittää vähimmäisvaatimukset, joiden tulee täyttyä lääkehoitoa toteuttavissa terveydenhuollon yksiköissä.  

Lääkehoito-osaaminen terveydenhuoltoalan esimerkkinä 

Terveydenhuoltoalalla lääkehoito-osaamisen todentamiseksi luotu osaamisen varmistamisen malli on tervetullut toimintatapa. Tarvetta laajentaa ja määritellä uusia osaamisen varmistamisen osa-alueita on kuitenkin muitakin kuin lääkehoito. Muun muassa eri oppilaitosten peruskoulutuksen sisällölliset erot saman ammattiryhmän välillä sekä erilaiset tehtäväsiirrot ja -jaot lisäävät kouluttautumisen tarvetta. 

Vaikka terveydenhuollon ammattiin valmistuvalla henkilöllä on perustiedot ja -taidot toimia työssään, ei terveydenhuollon työtehtävät moninaisiin työtehtäviin voida vastata peruskoulutuksella. Esimerkki monialaisesta tehtäväkentästä on flunssapotilaan tutkiminen. Kun terveydenhoitaja akuuttivastaanotolla tutkii flunssapotilaan, ottaa hänestä CRP-tulehduskokeen ja kirjoittaa sairaslomatodistuksen, toimii terveydenhoitaja tilanteessa sekä lääkärin että laboratoriohoitajan tehtäväkentällä. Terveydenhoitajan koulutus ei kata lääkärin tai laboratoriohoitajan osaamisalueita, mutta hän voi terveydenhuollon ammattihenkilölain (559/1994) nojalla toimia kyseisissä tehtävissä, mikäli hänellä on riittävä koulutus, kokemus ja ammattitaito.  

Terveydenhuollon koulutus ei kuitenkaan automaattisesti anna pätevyyttä toimia toisen ammattialan työtehtävissä. Työn suorittaminen potilasturvallisesti ja luotettavasti vaatii terveydenhuollon ammattihenkilöltä täydennyskouluttautumista, joka kokemuksen mukaan toteutetaan hyvin usein vertaisperehdytyksenä. Tällöin riski virheelliselle tiedonsiirtymiselle on suuri. Samoin kuin ympäristöstä näytteitä ottavan henkilön tulee osoittaa pätevyys, tulisi myös ihmisestä näytteen ottavan terveydenhuollon ammattihenkilön osaaminen todentaa. 

Terveydenhuollossa on paljon muitakin työtehtäviä kuin yllä oleva esimerkki, joissa pohjakoulutus ei anna riittäviä valmiuksia suorittaa työtä turvallisesti ja laadukkaasti ilman lisä- tai täydennyskoulutusta. Siksi olisikin tärkeää aloittaa pohdinta siitä, millaiset terveydenhuollon työtehtävät vaativat osaamisen todentamista. Näin saavutettaisiin vastaavaa valtakunnallista toimintatapojen yhtenäistymistä, hoidon laatua ja potilasturvallisuutta kuin jo käyttöönotetussa lääkehoitolupa-mallissa.